Siirry sisältöön
Haku

Maakuntahallitus 28.3.2022

Vljapeltoa

Maatalouden elinkelpoisuutta vahvistettava pitkällä tähtäimellä huoltovarmuuden näkökulmasta

Maakuntahallitus otti kantaa kotimaisen ruuantuotannon ja omavaraisuuden puolesta, ja totesi aiheesta mm. seuraavaa:

Varsinais-Suomi on elintarviketuotannon keskus Suomessa. Ruokaketjun työllistävä vaikutus on alueella merkittävä. Maatalouden elinkelpoisuus on tärkeä valtakunnallisesti merkittävälle maatalousmaakunnalle, Varsinais-Suomelle. Alkutuotanto on pitkään kärsinyt kustannuskriisistä. Käynnissä oleva sota Ukrainassa heikentää tilannetta entisestään. Kotimaisen ruuantuotannon merkitys huoltovarmuuden näkökulmasta on tästä syystä korostunut.

Varsinais-Suomessa ruokaketju työllistää yli 16 000 ihmistä ja kattaa 15 % koko maakunnan liikevaihdosta. Alue erottuu muusta Suomesta hyvin monipuolisella maataloustuotantorakenteella. Varsinais-Suomessa tuotetaan lähes kaikkea ja kansalliset tuotanto-osuudet ovat suuria. Maakunnan osuus kananmunantuotannosta on noin 65 % ja sianlihan tuotannosta lähes 25 %. Varhaisperunaa tuotetaan lähes 70 % ja leipäviljoista vehnää ja ruista molempia lähes 30 % koko maan tuotannosta. Varsinais-Suomi on myös kasviproteiinin tuotannon ja jalostuksen edelläkävijä. Alueella viljellään monipuolisesti erikoiskasveja, kuten spelttia, kvinoaa ja härkäpapua. Varsinais-Suomesta on peräisin myös kolmannes kotimaisen kalan tuotannosta ja monipuolinen kalanjalostus- ja kalarehuteollisuus.

Suomen hallituksen valmistelema 300 miljoonan euron ruuantuotantoon kohdistettava tukipaketti vahvistaa kriittisellä hetkellä maatalouden maksuvalmiutta. Se on tärkeä tuen osoitus kotimaiselle ruuantuotannolle huoltovarmuuden näkökulmasta. Kertaluonteinen paketti ei kuitenkaan korjaa rakenteellisia ja kannattavuusongelmia. Tuotteesta saatavan tulon on jakauduttava nykyistä tasaisemmin koko ruokaketjuun. Tuottajahinnan osuutta on vahvistettava. Tässä elintarviketeollisuuden, päivittäistavarakaupan ja kuluttajan roolit ratkaisijoina korostuvat.

Julkiset tukitoimet on käytettävä viisaasti niin, että ne pitkällä tähtäimellä tukevat Suomen huoltovarmuuden vahvistumista. Esimerkiksi lannoitteiden saatavuuskriisissä on panostettava kotieläintilojen orgaanisen lannan hyödyntämiseen. Kotieläinlannan ravinteiden, fosforin ja typen, kierrätys ei ole vain maatalouden näkökulmasta viisasta, vaan samalla se myös ehkäisee ravinnevalumia pelloilta vesistöihin ja mereen.

Suunnanmuutos edellyttää poliittisen tahdon lisäksi sekä investointeja että lannankierrätyksen kustannusongelman ratkaisemista. Kierrätyslannoitteiden laajamittainen hyödyntäminen vahvistaa lannoitetuotannon kotimaisuusastetta ja lisää biokaasuntuotantoa vähentäen maakaasun tuonnin tarvetta. Julkisilla hankinnoilla voidaan suoraan vaikuttaa paikallisen ja kotimaisen elintarviketuotannon edellytyksiin. Myös kotimainen kalatalouselinkeino on syytä huomioida jatkossa vahvemmin osana ruokajärjestelmää.

Samalla tavoin kuin koronakriisissä elpymisvälineellä tavoiteltiin elvytysvaikutuksen lisäksi talouden uudistumista, on maataloudessa tehtävä strategisesti tärkeitä valintoja. Julkisen vallan päätöksillä on vahvistettava maatalouden elinkelpoisuutta myös tulevissa kriiseissä, liittyvät ne sitten kestävyyteen tai kriisinsietokykyyn.

Lisätietoja:

Malla Rannikko-Laine

Malla Rannikko-Laine

kehittämispäällikkö

+ 358 (0)40 721 3429


Varsinais-Suomen saaristokunnat ja saaristo-osakunnat tulee sisällyttää EU:n alue- ja rakennepolitiikan toiseen tukialueeseen

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta annetussa laissa tarkoitetuista tukialueista.

Maakuntahallitus lausuu aiheesta seuraavaa:

Esityksessä pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomi muodostavat tukialueen I, jolla tukitasot ovat korkeimmat. Tukialue II muodostuu pääasiassa Länsi-Suomen alueeseen kuuluvista kunnista. Se osa maata, jossa on suurin potentiaali yritysten kasvuun ja työllistävyyteen, jää pitkälti ilman tukea. Etelä-Suomen suuryritykset eivät ole lainkaan näiden avustusten piirissä. Etelässä on kuitenkin alueita, joiden elinvoimaisuutta ilmaisevat indikaattorit ovat yhtä huonolla tasolla kuin Itä- tai Pohjois-Suomessa. Alueellisesti vaihtelevat tukitasot vääristävät yritysten välistä kilpailua. Yritysten kehittämisavustuksen ja toimintaympäristöavustuksen myöntökriteerit tulisi olla yhdenmukaiset eri puolilla Suomea.

Toiseen tukialueeseen esitetään kuuluvaksi muut ennalta määrittelemättömät c-alueet, jotka nimettäisiin aluetuen suuntaviivojen BKT-kriteerin perusteella. Yhtenä käytettävissä olevana arviointikriteerinä on Saaret tai vierekkäiset alueet, joille on ominaista samanlainen maantieteellinen eristyneisyys. Varsinais-Suomen liiton mielestä saaria ja niiden erityisolosuhteita ei ole huomioitu tukialueiden määrittelyssä. Saariston rakenteelliset tekijät kuten esimerkiksi harva asutus, syrjäinen sijainti, pitkät matka-ajat, riippuvuus yhteysaluksista tai lauttaliikenteestä ja alkutuotantovaltainen tuotantorakenne tuovat haasteita yritysten kehittämiselle. Lisäksi Saaristomeri on Suomen rannikon heikkokuntoisin alue.

Varsinais-Suomen liitto esittää, että toiseen tukialueeseen tulee sisällyttää Varsinais-Suomen saaristokunnat ja -osakunnat.

Lisätietoja:

Petteri Partanen

Petteri Partanen

elinkeinopäällikkö

+358 (0)40 7760 630