Ympäristökasvatusta tarvitaan sekä lapsille että aikuisille enemmän kuin koskaan
Ympäristökasvatus on kaikenikäisille tarkoitettua kasvatuksellista tai ohjaavaa toimintaa, jonka päämääränä on ihmisen toiminnan ympäristövaikutusten vähentäminen. Pienilläkin teoilla on merkitystä, sillä kaikella toiminnallamme on ympäristövaikutuksia – laajalla rintamalla toteutettuina merkitys ja vaikuttavuus kasvavat. Parhaimmillaan pienet muutokset johtavat yhteiskunnan tasolla ympäristönsuojelulliseen uudistumiseen.
Ympäristökasvatuksen suurin vahvuus piilee laaja-alaisuudessa. Perinteisen luontokasvatuksen ohella voidaan puhua ilmasto-, tulevaisuus-, kuluttaja-, kansainvälisyys- tai kulttuuriympäristökasvatuksesta – lisäksi esimerkiksi demokratia-, taide- ja tiedekasvatus kytkeytyvät teemaan keskeisesti. Olennaista on kokonaisuuksien hahmottaminen ja systeeminen ajattelu: kestävyysteema ei ole enää päälle liimattu, erillinen palasensa, vaan läpileikkaavasti osa opetusta ja yhteiskuntaa.
Ympäristökasvatus on eri näkökulmien yhteen tuomista ja verkostoitumista, uuden oivaltamista yhdessä. Sen avulla voidaan toisaalta jäsentää monenlaisia faktoja, uhkia ja ennustuksia sisältävää tietotulvaa, toisaalta se toimii apuna arjen kestävissä valinnoissa. Kouluissa ja päiväkodeissa lapset oppivat eri menetelmien avulla käsittelemään suuria ja vaikeita kokonaisuuksia, kun havainnot palastellaan sopivan kokoisiksi ja haltuun otettaviksi murusiksi, mieluusti myös elämyksellisessä muodossa.
Yhtä olennaista on huolehtia myös aikuisten ympäristökasvatuksesta. Elinikäisen oppimisen hengessä on tärkeää, että sopivaan muotoon paketoitua tietoa on tarjolla niin kuntapäättäjille kuin yritysjohtajillekin, kotien arkea pyörittäville vanhemmille sekä senioreille, joilla suurena kansanosana on yhteiskunnassa vaikutusvaltaa. Yhteiskunnan muutoksen ja kehityksen paineessa uusien tietojen ja taitojen oppiminen on välttämätöntä meille kaikille.
Kuntien keskeinen ympäristökasvatusrooli on syytä tunnistaa ja tunnustaa
Kunnissa tehdään nyt aktiivisesti ilmasto- ja ympäristöohjelmia, kun Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Niinpä Varsinais-Suomen ympäristökasvatusverkostoonkin halutaan laajasti mukaan eri asteiden opettajia sekä muita sivistys- ja nuorisotoimen edustajia. Kunnan ja koulun välinen yhteys toimii kahteen suuntaan, ja onkin tärkeää nähdä myös ympäristökasvatus monipuolisena työkaluna tässä vuoropuhelussa: koulut lukuisine oppilaineen ja perheineen voivat auttaa kuntia pääsemään kestävyystavoitteisiin, ja toisaalta kunta voi mahdollistaa paljon esimerkiksi satsaamalla aidosti resursseja ympäristökasvatukseen. Esimerkiksi Vihreä lippu -ohjelman toteuttaminen on ansiokkainta silloin, kun vuorovaikutus koulun tai päiväkodin ja kunnan muiden sektoreiden välillä toimii.
Koulut lukuisine oppilaineen ja perheineen voivat auttaa kuntia pääsemään kestävyystavoitteisiin, ja toisaalta kunta voi mahdollistaa paljon esimerkiksi satsaamalla aidosti resursseja ympäristökasvatukseen.
Hyviä esimerkkejä menestyksekkäästä yhteistyöstä löytyy jo lukuisia. Luonnon monimuotoisuutta yhteistyönä -toimintamallissa lukiolaiset ja työllisyyspalvelujen asiakkaat tutustuvat kotikunnan luonnonhoitotyöhön, osallistuvat talkoisiin ja viestivät oppimastaan muun muassa asukaslehdissä tai kunnan tai koulun somekanavissa. Yhteistyön kautta osallistujat oppivat käytännössä monimuotoisuuden tärkeydestä ja toimivat viestinviejinä samalla kun kunta saa tärkeitä apukäsiä muun muassa perinnemaisemakohteisiin tai vieraslajitorjuntaan – etenkin pienemmissä kunnissa luonnonhoitotöihin ja viestintään kun ei useinkaan ole tarpeeksi resursseja omasta takaa.
Toinen oivallinen esimerkki ympäristökasvatuksen roolista väylänä dialogin mahdollistamiseen on #ilmastokirittäjät -toimintamalli, jossa nuoret keskustelevat kotikunnan ilmasto- ja kestävyystyöstä päättäjien kanssa. Toimintamalli tuo yhteiskunnallisen vaikuttamisen lähelle nuoria ja tarjoaa päättäjille uudenlaista perspektiiviä.
Ympäristökasvatustyötä on tehty tavoitteellisesti jo vuoden 1992 Rion Konferenssin Agenda 21 -ohjelman lanseeraamisesta lähtien ja aihe tuntuu tärkeämmältä kuin koskaan. Ajankohtaisuudesta kertoo esimerkiksi opetushallituksen kestävyyskasvatuksen kehittämishanke, jossa tuetaan viidellä miljoonalla eurolla oppimisyhteisöjen toimintakulttuurin muutosta kohti ekologisesti kestävämpää elämäntapaa. Oivaltavilla, havainnollisilla keinoilla kasvatetaan aktiivisia ja osallistuvia kansalaisia, jotka ymmärtävät roolinsa ja ottavat vastuuta maapallon hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Voimaa ja vertaistukea verkostoista
Alueellisella ympäristökasvatusyhteistyöllä on pitkät perinteet. Yksi merkittävimpiä virstanpylväitä on epäilemättä ollut ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2006 käynnistämä yhteishanke Maakuntaralli, jonka myöntämien resurssien avulla eri puolille Suomea ryhdyttiin kokoamaan ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmiä. Tarkoituksena oli tuoda esille ympäristökasvatuksen laaja-alaisuus ja näkyvyys eri organisaatioiden työssä. Varsinais-Suomi ja Satakunta perustivat yhteisen Sateenvarjoryhmän, jonka toimijat ovat tahoillaan edistäneet ympäristökasvatusta ja tarjonneet siihen resursseja.
Toimintaa jatkettiin maakunnissa erillisinä ryhminä: Satakunnassa toimii aktiivinen kulttuuriympäristökasvatukseen painottuva yhteistyöryhmä, Varsinais-Suomessa jatkui Koulujemme lähivedet -työryhmä, joka keväällä 2021 laajentui Varsinais-Suomen ympäristökasvatusverkostoksi. Verkosto on avoin kaikille kiinnostuneille ja sitä koordinoi Valonia. Liittymällä mukaan postilistalle saat tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja toimijoista.
Alueellisten verkostojen välisiä valtakunnallisia tapaamisia on useamman kerran vuodessa. Niissä jaetaan ajankohtaisia kuulumisia ja pohditaan mahdollisia yhteistyökuvioita. Myös FEE-Suomen koordinoima valtakunnallinen Pyöreä pöytä -verkosto tuo yhteen toimijoita valtakunnallisella tasolla.
Tämän blogikirjoituksen myötä päästämme Valonian pitkäaikaisen ympäristökasvatustyön kehittäjän ja innostajan, Jaana Itälä-Laineen, viettämään ansaittuja eläkepäiviä. “Ympäristökasvatuksen merkitys ja vaikuttavuus on laajasti tunnustettu ja se on osa kestävän kehityksen työn edistämistä. Tällaisen kehityksen myötä on helppo jäädä eläkkeelle.”
Jaana Itälä-Laine
