Työkaluja, osaamista ja uusia ideoita kumppanuuverkostojen johtamiseen
Varsinais-Suomen maakuntastrategian 2040+ tavoitteiden mukaan Varsinais-Suomesta halutaan tehdä verkostotyön edelläkävijä. Strategian onnistuminen onkin pitkälti kiinni verkosto-osaamisestamme, sillä Varsinais-Suomessa maakuntastrategian toteutus tapahtuu kymmenissä kumppanuusverkostoissa ja -työryhmissä.
Kumppanuustyötä koordinoivassa Varsinais-Suomen liitossa herättiin viime keväänä pohtimaan, onko kumppanuusverkostoja vetävillä, omilla ja yhteistyökumppaniemme asiantuntijoilla, riittävästi työkaluja ja osaamista johtaa verkostojaan tavoitteellisella ja tuloksellisella tavalla. Kaipaisivatko he työhönsä enemmän tukea? Tämän osaamisen vahvistamiseksi liitto järjesti syksyllä 2022 kaksipäiväisen verkostotyön ja verkostojohtamisen koulutuksen. Kouluttajaksi saimme verkostotyön asiantuntija Timo Järvensivun ja mukaan nelisenkymmentä varsinaissuomalaisissa kumppanuusverkostoissa ja -työryhmissä aktiivisesti toimivaa henkilöä.
Tuntemus, luottamus ja sitoutuminen – verkostotyön kulmakivet
Ensimmäisestä koulutuspäivästä osallistujille jäi mieleen erityisesti luottamuksen rakentamisen tärkeys verkostotyössä. Kouluttajamme painotti, että luottamus edellyttää tuntemista, joten tutustumiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Kun tiedämme ainakin vähän siitä, kuka on tuo ihminen organisaation takana, meidän on helpompaa rakentaa yhteistyötä myös verkostotyön varsinaisten aiheiden parissa.
Luottamuksen ohella verkostotyölle ominaista on omaehtoisuus, vastavuoroisuus ja pitkäjänteisyys. Siihen kuuluu myös syvä tiedonvaihto, sekä joustavuus työnjaossa ja sitoumuksissa. Verkostomainen toimintapa onkin hyvä silloin, kun halutaan luoda uutta ja muuttaa olemassa olevaa.
Verkostot voivat olla monella tavalla johdettuja. Hierarkkisella verkostolla on ylhäältä annettu tavoite ja sen pelisäännöt on johdettu ylhäältä alas. Strategisessa verkostossa pelisäännöt ja tavoitteet taas päätetään yhdessä. Osa verkostoista syntyy luonnollisesti. Vapaasti kehittyvässä verkostossa yhteistyöllä on jaetut normit, jotka kehittyvät ajan ja toiminnan myötä. Tällainen verkosto myös organisoituu vapaasti ilman selkeää koordinointia.
Luottamuksen lisäksi ensimmäisen koulutuspäivän toinen tärkeä opetus oli, että verkostotyön on hyvä tähdätä alusta alkaen aitoon yhdessä tekemiseen ja oppimiseen. Toisten puolesta kehittäminen on toimimaton noidankehä. Kun yhteistyö aloitetaan yhteisön keskinäisen ymmärryksen rakentamisesta ja edetään maltilla asia kerrallaan, myös yhteiset tavoitteet ja ratkaisut niihin löytyvät helpommin. Kaupan päällisiksi saadaan verkoston jäsenten sitoutuminen yhteiseen tekemiseen ja ME-henki vahvistuu. Osallistuminen koetaan merkitykselliseksi. Yhteishengen rakentamisen rinnalla on kuitenkin tärkeää pitää verkoston toiminta avoimena. Uudet toimijat innostavat ja tuovat mukanaan uutta tietoa, ymmärrystä ja osaamista.
Verkostotyön strategiset vaiheet
Verkostotyön ja -johtamisen koulutuksen toisena koulutuspäivänä keskityttiin verkostojohtamisen strategisiin vaiheisiin: tilannekuvaan, toimintatapojen valintaan, koordinointiin ja fasilitointiin, ja tulosten arviointiin.
Ensimmäisessä vaiheessa, yhteisen tilannekuvan muodostamisen aikana, hahmotetaan, ketkä ovat verkostossa mukana. Yhdessä mietitään, mitä verkostolta halutaan ja mitä sille halutaan antaa. On hyvä konkreettisesti piirtää näitä toiveita ja tarpeita paperille, jotta ne tulevat näkyviksi.
Toimintatapojen valinnan vaiheessa muotoillaan verkoston yhteistä kieltä: miten me toimimme. On hyvä rikkoa rutiineja ja etsiä uusia tapoja tehdä asioita. Jos tuntuu esimerkiksi, että verkostotyölle ei ole aikaa, koska pitäisi tehdä asiakastyötä, voi miettiä voisiko asiakas tulla mukaan miettimään, minkälainen verkostotyö hyödyttäisi myös häntä. Tässä vaiheessa on myös hyvä käydä keskustelua siitä, että verkostotyö ei ole ”jotain ylimääräistä”, jota tehdään ”jos on oikeilta töiltä aikaa”. Sen sijaan se on tänä päivänä meistä monen työn tärkeä kulmakivi! Anna pohdinnoille aikaa, sillä yhdessä keksiminen ja tekeminen on prosessi.
Koordinoinnin ja fasilitoinnin vaihe on ajankohtainen, kun ollaan valmiita etenemään yhdessä. Siirrytään valinnoista ja suunnittelusta tekemiseen. Täältä voidaan aina palata takaisin aikaisempiin vaiheisiin, mutta tekemisen vaihetta ei pidä pelätä. Liika suunnittelu voi nimittäin nostaa rimakauhua niin, että tekeminen jää kokonaan. Hyödynnetään kokeilukulttuuria ja testataan yhdessä sopivissa paloissa!
Lopulta on tärkeää arvioida, miten työ sujuu ja minkälaisia tuloksia se tuottaa. Vain näin voidaan korjata toimintaa oikeaan suuntaan.
Työskentelyn eri vaiheiden aikana on tärkeää muistaa, että työn pitää olla mukanaoleville avointa. Osallistuvilla henkilöillä voi olla hyvin erilaiset valmiudet osallistua verkostotyön eri vaiheisiin, ja toisaalta sekin vaihtelee, kuka on missäkin kohtaa aktiivinen ja ottaa isompaa roolia. On hyvä mahdollistaa ryhmässä myös vähittäinen kasvaminen verkostojohtajan tai -aktiivin rooliin. Verkostoissa onkin aina niitä, jotka ovat veturiroolissa, aktiiveja, satunnaisia osallistujia ja tiedonsaajia- ja välittäjiä. Oma rooli voi vaihtua verkoston sisällä ajan kuluessa.
Verkostotyön toimintatavat ja toimijat
Kouluttajamme johdatteli lopulta osallistujat pohtimaan verkoston toimintatapoja, päätöksentekoa ja asemaa. Keneltä verkosto on saanut mandaatin toimia? Edustaako se tiettyjä toimijoita tai etuja, onko sillä ohjausryhmä vai onko se jollain lailla orgaanisemmin muodostunut?
Verkostolla on joka tapauksessa aina tavalla tai toisella valitut aktiivit, jotka toimintaa pyörittävät. Minkälaisia toimintatapoja heillä on? Tuovatko he ”ylhäältä alas” viestiä siitä, mitä nyt pitäisi tehdä ja miten, ohjaavatko he verkoston toimijat rakentamaan yhteistä ymmärrystä jostakin asiasta, vai toimivatko he mahdollistajina, jolloin he tarjoavat alustan yhteisen ja itseohjautuvan ymmärrystyön tekemiselle? Jos ajatellaan näiden työtapojen suhdetta, niin opettamisen (tiedon jakamisen) pitäisi olla noin 20 % ajasta ja yhteisen ymmärryksen fasilitoinnin ja mahdollistamisen 80 %.
Ennen pitkää verkosto joutuu tilanteeseen, jossa kaikki sen jäsenet eivät olekaan samaa mieltä jostain asiasta ja joudutaan tekemään päätöksiä sen suhteen, miten edetään. On hyvä sopia etukäteen, minkälaista menetelmää tällaisissa tilanteissa käytetään. Suostumuspäätöksenteossa kaikki eivät ole aivan samaa mieltä ehdotetusta linjasta, mutta eivät keksi parempaakaan: suostuvat lopulta ehdotuksen hiljaisesti hyväksyen. Konsensuspäätöksenteossa hyväksytään aktiivisesti (sanoittaen) ehdotettu vaihtoehto, vaikka sitä ei pidetäkään välttämättä parhaana valintana. Äänestys eri muotoineen on selkeä ja näkyvä päätöksenteon menetelmä. Myös diktaattorimainen tai jonkun rajatumman ryhmän tekemä päätös, joka tehdään muita kuulematta, on päätös, mutta ei ehkä verkoston yhteistyön kannalta kovin pitkää ikää ennakoiva sellainen. Yleisesti ottaen on hyvä säästää päätöksentekoprosessit vain niitä aidosti vaativiin tilanteisiin ja asioihin, koska ne vievät aikaa ja voivat tehdä verkoston työstä kankeaa.
Lopuksi: Kohtaamispaikkoja ja kokeilukulttuuria Varsinais-Suomeen!
Koulutuspäivinä keskusteltiin vilkkaasti Varsinais-Suomen kumppanusfoorumin kehittämisestä monesta eri näkökulmasta. Päivien aikana keskustelua herätti muun muassa se, tulisiko ja voidaanko kumppanuusfoorumin laajaa toimintaa jotenkin rajata tai hallita. Pohdittiin myös, voitaisiinko nykyisen, teemakohtaisen tarkastelun sijasta siirtyä enemmän ilmiöpohjaiseen, eri verkostot yhdistävään toimintaan.
Verkostotyö on hyvin pitkälti viestintää. Koulutuksessa puhuttiinkin paljon viestinnän merkityksestä ja siitä, millaisin tiedonjaon tavoin voidaan varmistaa, että tieto on kaikkien sitä tarvitsevien tahojen käytettävissä. Toisaalta hyvä verkostotyö voi myös auttaa oleellisen tiedon tunnistamisessa jatkuvassa informaatiotulvassa. Ennen kaikkea kuitenkin toivottiin lisää mahdollisuuksia kohdata ja tutustua toisiin, ja tämä toive tietenkin lupaa hyvää verkostotyön jatkokehittämiselle.
Koulutuksen lopuksi katse suunnattiin varsinaissuomalaisen verkostoyhteistyön tulevaisuuteen. Osallistujat muotoilivat pienryhmissä muun muassa seuraavanlaisia visioita Varsinais-Suomen kumppanuusfoorumille. Ne sanallistavat hienosti toiveita kohtaamispaikoista, kokeilukulttuurista ja vilpittömästä mutta tavoitteellisesta yhteistyöstä.
- Joustavasti yhdessä parempi maakunta.
- Olemme avoin kohtaamispaikka, joka mahdollistaa yhteistyön, kumppanuudet ja kokeilut, jotta alueemme elinvoima ja hyvinvointi lisääntyy.
- Kokeilukulttuurin edelläkävijä.
- Osallistuva ja osallistava verkosto.
- Avoimesti yhdessä suurella sydämellä.
Näistä visioista on hyvä jatkaa pohdintaa siitä, mihin varsinaissuomalainen verkostoyhteistyö seuraavaksi kehittyy ja miten se parhaiten maakunnan toimijoita tukee ja innostaa.
Varsinais-Suomen liitto valmistelee keskustelun jatkamista avainkumppanien kanssa kevään 2023 aikana.
Lisätietoja:
Salla-Maria Lauttamäki
kehittämispäällikkö
