Seututaiteilija vilpitöntä tunnetta ja kiireetöntä hetkeä etsimässä

Olen toiminut kolmen kuukauden ajan Varsinais-Suomen liiton seututaiteilijana Salon ja Someron alueella osana Varsinaista kulttuuria -hanketta. Olen vieraillut Klovni OHO:n roolissa sirkus- ja ilmaisutaitotyöpajoja vetäen yli kolmessakymmenessä koulussa ja kymmenissä päiväkodeissa, vanhusten luona sekä toimintakeskuksissa ja alueella järjestetyissä tapahtumissa.

Klovni OHO:n roolissa työskennellessäni muistutan lasta, joka on vilpitön ja rehellinen. Klovnin punainen nenä korostaa esiintyjän silmiä ja esiintyessäni luon kohtaamisia, joissa olen hyvin vahvasti läsnä. Usein pyrin vitsein ja hölmöilyin pohjustetun yhteisen hetken päätteeksi ottamaan esiin kysymyksiä ystävyydestä ja muista tärkeistä asioista. Näiden kohtaamisten perimmäisenä tavoitteena on siirtää ihmisten ajatukset heille itselleen merkittäviin ja kauniisiin asioihin. Näistä kohtaamisista jäävät päällimmäisenä mieleeni tuokiot, joissa läsnä on ollut vilpitön tunne ja kiireetön yhteinen hetki.

Eräässä koulussa istuimme sirkustyöpajan päätteeksi alas rinkiin ja pyysin lapsia kertomaan, millainen on hyvä ystävä. Jokainen syventyi tarkkaan miettimään asiaa, keskittyen kysymykseen ja jokainen antoi vastauksensa harkiten ja hartaan tunnelman vallitessa. Hetki oli kaunis ja tärkeä.

Eräässä eläkeläistapaamisessa Klovni OHO:n oli tarkoitus tehdä vain pieni piipahdus. Tanssahtelun, steppaamisen ja käsinseisonta-akrobatian päätteeksi Klovni OHO kuitenkin vielä pyysi eläkeläisseuruetta kertomaan, mistä asioista he ovat kiitollisia elämässään. Hetki venyikin pitkäksi ja koskettavaksi, kun yhteisesti jaettiin kauniita ja tärkeitä asioita. Moni osallistuja liikuttui ja usealla silmäkulmat kostuivat – itsellänikin kävi niin.

Ilmaisutaidon työpajan lopuksi annoin teini-ikäisille osallistujille tehtäväksi sulkea silmät ja pysähtyä ajatuksissaan ja mielessään katselemaan sitä ihmistä, joka tekee onnelliseksi. Ja sitä asiaa, jonka puuhaamista rakastaa. Ja sitä, mikä on kunkin supervoima. Puhelias ryhmä nuoria hiljentyi sulkemaan silmänsä ja kirjoittamaan keskittyneesti paperille nämä kolme itselleen tärkeää asiaa. Toki joku lopulta lohkaisi: ”Saadaanko me nyt lähteä kotiin?”.

Kun Klovni OHO:n roolissa kysyn näitä kysymyksiä työssäkäyviltä keski-ikäisiltä, tulee vastaus usein pikaisesti ja pinnallisesti – kuin olisi kiire päästä pois tilanteesta seuraavaan asiaan, ajatukseen tai suoritukseen.

Lasten, vanhusten ja nuorten kanssa tilanne on toinen. Heillä ei ole kiire.

Erään työpajan päätteeksi yksi lapsi kysyi Klovni OHO:lta: “No mutta, mikä sinut tekee onnelliseksi?” Hämmennyin täysin ja vastasin jotain ympäripyöreää, sillä olin jo ajatuksissani siirtymässä seuraavaan työpajaan. Havahduin. Apua! Klovnin nenän takana myös minä olen keski-ikäinen, työssäkäyvä ja kiireinen!