Siirry sisältöön
Haku

Paikallisjunaliikenteestä toimivan matkaketjun selkäranka – sujuvuus vaatii yhteistyötä

Talvinen Loimaan aseman laituri, juna lähdössä ja ihmisiä astumassa kyytiin

Varsinais-Suomessa ajetaan paljon autolla: Varsinais-Suomen liiton ja Valonian toteuttamien kyselyjen mukaan noin 90 % vastaajista omistaa vähintään yhden auton ja yli puolet matkustivat sillä päivittäin (Liikenneympäristökysely 2021 ja Paikallisjunakysely 2022). Isompien kaupunkien ulkopuolella henkilöauto on usein käytännössä ainoa vaihtoehto päivittäiselle matkustamiselle. Paikallisjuna voisi tuoda paljon kaivattua muutosta tähän tilanteeseen. Se mahdollistaisi autosta riippumatonta liikkumista myös kaupunkien ulkopuolella – työmatkaajien, opiskelijoiden, autottomien ja alaikäisten itsenäinen liikkuminen saisi uusia vaihtoehtoja. Paikallisjuna ei kuitenkaan yksin riitä. Hyvin järjestetty raideliikenne on kuin selkäranka tehokkaalle, luotettavalle matkustamiselle, mutta ympärilleen se tarvitsee toimivan matkaketjun, joka koostuu eri kokoisista osista.

Selkeyttä ja sujuvuutta matkantekoon

Kaikki matkaketjut sisältävät lähtökohtaisesti jonkin verran kävelyä, ainakin kulkuneuvoa vaihdettaessa. Matkaketjun määritelmään kuuluu kävelyn lisäksi vähintään kaksi kulkuneuvoa.  Miten juna-asemalle kuljetaan, miten pääteasemalta jatketaan lopulliseen päämäärään? Ovatko yhteydet esteettömiä? Miten matkustaja saa helposti informaatiota aikataulujen lisäksi myös niistä liikkumismahdollisuuksista, joita pääteasemalla on? Ovatko opasteet kunnossa kaikissa ketjun vaiheissa? Näitä ratkaisuja pitää pohtia jo varhaisessa vaiheessa, kun seisakepaikkoja paikallisjunakuntiin parhaillaan suunnitellaan.

Paikallisjunaliikenteen palvelutasokyselyssä 2022 pyörien liityntäpysäköinti koettiin yhdeksi tärkeimmistä palveluista asemalla – jopa tärkeämmäksi kuin henkilöautojen liityntäpysäköinti. Pyörän ottamista mukaan junaan kaivattiin myös paljon. Muitakin yhteyksiä asemalta eteenpäin peräänkuulutettiin.

Linja-autoliikenne tai kutsukyytipalvelut eivät ole kilpaileva matkustusväline paikallisjunan kanssa, vaan päinvastoin: syöttöliikenne asemille ja asemilta eteenpäin tulee hoitaa tehokkaasti.

Pyöräilyä, takseja, kutsukyytejä – kun paletti on kasassa, on aika viestiä

Loimaalla oli kesän ja alkusyksyn ajan kokeilussa yhteiskäyttöisiä kaupunkipyöriä. Varsinais-Suomessa kaupunkipyörät ovat käytössä pysyvästi vain Turussa, mutta potentiaalia olisi useammassa paikassa. Kaupunkipyörät voisivat tarjota hyvän niin sanotun viimeisen kilometrin kulkutavan pääteasemalla. Etenkin pienemmissä paikoissa, joissa tehokkaan joukkoliikenteen järjestäminen on haastavaa, kaupunkipyörät tuovat edes osaan aikaan vuodesta täydennyspalikan julkiseen liikenteeseen. Turussa saa käyttöönsä muutamista paikoista jo myös tavarapyörän, joka voi olla oiva ratkaisu, jos mukana on suurempia kantamuksia, tai vaikka pieniä lapsia: lapset menevät hyvin laatikkoon, jossa on turvavyöt.

Tarvetta matkaketjuihin on kuitenkin ympäri vuoden, eikä pyörä talvipakkasilla ole aina vaihtoehto. Esimerkiksi Uudessakaupungissa on startannut kutsukyytipalvelu, joka palvelee erityisesti keskustan ympäristön asukkaita ja vierailijoita. Myös taksit ovat toimiva matkaketjun osa, mutta kuinka huolehditaan, että takseja on saatavilla, eikä odotusaika veny puoleen tuntiin? Erityisesti uudet ratkaisut kärsivät usein markkinaehtoisuuden ja subventiotarpeiden köydenvedosta.

Hyvistä yhteyksistä ja palveluista ei ole hyötyä, jos niistä ei tiedetä. Viestintää ei siis sovi unohtaa. Esimerkiksi Turun seudulle laadittu erillinen pyöräilybrändi eli tunnistettava ilme auttaa matkustajaa bongaamaan pyöräilyyn liittyvät palvelut, yhteiskäyttöpyörät, pyöräparkit tai huoltotelineet tuntemattomammassakin paikassa. On hyvin tarpeellista panostaa tähän viestinnälliseen työhön myös maakunnallista junaverkkoa kehitettäessä.  

Palveluiden pohtimiseen mukaan yritykset ja julkinen sektori

Matkaketjujen koostuessa nimensä mukaisesti monesta osasta on selvää, että ne vaativat myös monen tahon yhteistyötä – niin yritysten kuin julkisen sektorinkin. Turun kaupunkiseudun Joukkoliikenteen solmukohtavisio valmistui vuoden 2023 lopussa. Solmukohdalla tarkoitetaan mm. joukkoliikenneterminaaleja ja -asemia, rautatieseisakkeita, kauko- tai seutuliikenteen kannalta merkittäviä pysäkkejä ja eri joukkoliikennemuotojen tai -linjojen välisiä vaihtopaikkoja. Seuraava askel voisi olla tunnistettujen solmukohtien ja koko maakunnan alueelle suunniteltujen seisakkeiden palvelutason tarkempi määrittely yhteispelillä eri tahojen kesken.

Kaikkia palveluja ja toimintoja ei tarvita jokaisessa pisteessä – sen sijaan tulee pohtia, mikä on riittävä tarjonta minkäkin suuruisella joukkoliikenteen vaihtopaikalla ja kuka on vastuussa eri palikoista: aseman rakenteista, puhtaanapidosta, palveluista ja niihin opastamisesta ja jatkoyhteysmahdollisuuksista. Matkustajalle asemanseutu ja matkaketju näyttäytyy kuitenkin yhtenä kokonaisuutena, vaikka toimijoita olisikin useita. Onkin tärkeää, että myös tulevat asemien käyttäjät pääsevät suunnitteluun mukaan. Mitä selkeämpi kokonaisuus, sen helpompi sitä on käyttää ja sitä todennäköisemmin myös käytetään.

Sujuvien matkaketjujen ja paikallisjunaliikenteen edistäminen on Varsinais-Suomen liikennejärjestelmäsuunnitelman mukaista toimintaa, jota pystytään toteuttamaan mm. EU:n Horisontti-ohjelman rahoittaman Scale-Up-hankkeen avulla.

Marja Tommolan kasvokuva

Marja Tommola

kestävän liikkumisen asiantuntija

+358 40 832 8515