Siirry sisältöön
Haku

Metsäpoluilla mieli pihkassa – seututaiteilijan matkassa

Amanda Vuori pukeutuneena keltaiseen takkiin ja beigeen hattuun. Hän pitää vasemmalla kädellään kiinni puun rungosta ja katsoo ylös kohti puun latvaa.

Varsinaista kulttuuria -hankkeen kolmen kuukauden seututaiteilijakokeilun aikana työskentelin Vakka-Suomen kunnissa liikkeen, yhteisötaiteen ja ympäristöteemojen äärellä. Seututaiteilijajakson alussa kartoitimme yhdessä kulttuuritoimien kanssa Vakka-Suomen kuntien yksilölliset tarpeet ja odotukset ja sovitimme ne yhteen taiteellisten teemojen kanssa. Kohderyhmät valikoituivat tiiviissä yhteistyössä ja minä suhteutin taiteelliset sisällöt kohderyhmille sopiviksi. Kolmen kuukauden aikana työskentelyssäni oli läsnä valmius muokata työskentelyä kohderyhmän impulssien mukaan. 

Seututaiteilijajakson aikana Vakka-Suomen kuntalaiset ja toinen seututaiteilija Elina Laitinen vaikuttivat ihmisen metsäsuhdetta käsittelevän soolo- ja työpajakokonaisuuden luomiseen. Se sai nimen Mielipihka. Ympäristöteema valikoitui omasta ja kuntien kulttuuritoimijoiden kiinnostuksesta metsiin ja puihin. Sattumalta jaoimme myös Laitisen kanssa yhteisen kiinnostuksen aiheeseen ja saimme nivottua työskentelyämme yhteen niin, että lopulta Laitinen suunnitteli ja toteutti Mielipihkan esiintymisasun. Harjoitusprosessin aikana kiersin Vakka-Suomessa keskustelemassa ihmisten kanssa heille tärkeistä puista ja niihin liittyvistä muistoista. Eri ikäiset kuntien asukkaat kirjoittivat koskettavia puille osoitettuja kirjeitä, jotka päätyivät mukaan Mielipihkan esityskiertueelle. Minusta tuntui koko matkan ajan, että tarinat ja jaetut liikkeelliset hetket kulkivat mukanani ja kanavoituivat eteenpäin luoden uusia yhteyksiä. 

Ajattelen nyt ihan eri tavalla puista,

jakoi työikäinen pyhärantalainen. Varsinaista kulttuuria -hankkeen yhtenä esiin tulleena oivalluksena oli erilaisten teemojen ja vaikeidenkin aiheiden käsittely taiteen keinoin. Mielipihka-soolo tarjosi tilan metsäsuhteen tarkastelulle ja puiden kaatamisesta aiheutuneen surun käsittelylle. Taivassalossa järjestetyn Lempeyden piiri -työpajan aikana puolestaan syvennyimme liikkeen ja keskustelun kautta yhdenvertaisuuden teemojen äärelle. Minua kosketti seututaiteilijajakson aikana ihmisten läsnäolo, jakaminen ja avautuminen. Taiteella onkin mahdollisuus tuoda erilaisia ihmisiä lähemmäs toisiaan ja lisätä osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. 

Lasten kanssa tutkimme hankkeen aikana luovaa ja lapsille ominaista liikettä. Lapsiryhmien kanssa työskennellessäni aikuisilta tuli hyvin samankaltaisia havaintoja lasten käyttäytymisestä. Heidän mukaansa yleensä vilkkaiksi ajatellut lapset keskittyivät erityisen tarkasti keholliseen tekemiseen ja Mielipihkan katsomiseen. Tuntuu tärkeältä tarjota oppimiskokemuksia toiminnallisesta, liikkeellisestä ja luovasta näkökulmasta, koska osa lapsista oppii juuri sitä kautta. Moni lapsi kertoi tanssituokioiden jälkeen, että heidän lempitekemistään oli ollut joko venyttely tai rentoutuminen. Mietin, onko lasten arjessa enemmänkin tarvetta pysähtymiselle ja kehon kuuntelulle? 

Ainakin viisi lasta halaamassa tai kiivenneenä monihaaraisen mäntyyn. Lasten kasvoja ei näy, osasta lapsia näkyy vain käsi runkojen takaa.
Uudenkaupungin lapsia Latvuksissa versoo -syyslomatapahtumassa.

Pitkäjänteinen työskentely antaa tilaa taiteen kehittymiselle ja syventymiselle, ja erityisesti minulle jäivät mieleen hetket, joissa tapasin jo aikaisemmin kohtaamiani ihmisiä uudelleen. Esimerkiksi vehmaalainen lapsi löysi Mielipihkasta liikkeitä ja metsän elementtejä, jotka olivat tuttuja Latvuksissa versoo -syyslomatapahtuman yhteiseltä metsäretkeltä. Uudestakaupungista puolestaan löysin luovien ihmisten vertaistukiryhmän, joka kokoontuu säännöllisesti taiteen teemojen äärelle kerran kuukaudessa. Ryhmässä ihmiset voivat jakaa ajatuksiaan omista projekteistaan ja löytää erilaisia yhteistyön tapoja. Taiteesta puhuminen ja ajatusten jakaminen ylläpitää taiteen laatua. Siksi myös yhteistyö toisen seututaiteilijan, Elina Laitisen, kanssa oli itselleni niin antoisaa.

Kolmen kuukauden aikana huomasin, että taidetta todella kaivataan erilaisiin toimintaympäristöihin ja taiteelliselle tekemiselle on selvästi tilaa. Olisikin hienoa nähdä seututaiteilijan työn kaltaisen toiminnan asettuvan pysyväksi osaksi yhteisöjen toimintaa. Itselleni hanke antoi paljon eväitä taiteellisen ajattelun syventämiselle ja monipuolisten taiteen ilmenemismuotojen tarkastelulle. Näitä haluan jatkuvuuden ja yhteistyön ajatuksilla viedä eteenpäin.

Kirjoittaja Amanda Vuori on tanssitaiteilija, joka toimi syys-marraskuussa 2023 seututaiteilijana Pyhärannan, Uudenkaupungin, Laitilan, Kustavin, Taivassalon ja Vehmaan alueella. Seututaiteilijakokeilut ovat osa Varsinaista kulttuuria -hanketta. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa hanketta toteuttavat Varsinais-Suomen liitto ja Turun kaupungin vapaa-ajan palvelukokonaisuus.