Kunnat ovat monenkirjava joukko – tämän tulee näkyä myös valtion ohjauskeinoissa
Viime syksynä ympäristöministeriö tilasi selvityksen siitä, millaisin ohjauskeinoin valtio voisi parhaalla mahdollisella tavalla kirittää kuntien ilmasto- ja kiertotaloustyötä. Valonian roolina on ollut tuoda selvitystyöhön mukaan kuntakentän ääntä – onhan jokapäiväisen työmme keskiössä kuntien auttaminen kestävän kehityksen eri teemoissa.
Kuntien työkaluihin ilmasto- ja kiertotaloustyössä kuuluvat muun muassa yhdyskuntasuunnittelu ja rakentaminen, energiaratkaisut, koulutus, elinkeinopolitiikka, julkiset hankinnat ja omistajaohjaus. Kunnilla on myös hyvät edellytykset tuoda paikallisia toimijoita yhteen, sillä kunnan päästöistä tai kiertotaloudesta puhuttaessa ei tarkoiteta vain kuntaorganisaatiota, vaan myös yrityksiä ja kuntalaisia.
Keskusteluissa kuntiin viitataan usein ikään kuin ne olisivat yhtenäinen joukko toimijoita. Tämä johtaa siihen, että yksittäisen kunnan todellisia mahdollisuuksia kiertotalouden ja hiilineutraaliuden edistäjänä tai toisaalta kunnan käytännön haasteita ei tunnisteta.
Kuntien moninaisuus näkyy sekä haasteissa että ratkaisuissa
Mahdollisuudet edellä mainittujen työkalujen käyttöön ovat hyvin erilaisia ja vaikka teoriatasolla kunnilla voisi olla edellytyksiä moneen, on todellisuus monesti toinen. Me Valoniassa työskentelemme Varsinais-Suomen kaikkien 27 kunnan kanssa ja niistä jokainen on omanlaisensa – eroja löytyy liittyen paitsi maantieteeseen, elinkeinorakenteeseen ja asukaspohjaan, myös päätöksentekokulttuurin, arvojen, keskusteluilmapiirin tai työnjaon osalta.
Esimerkiksi kestävän liikenteen edistämisen lähtöasetelmat ovat erilaisia kunnassa, jossa on vahva julkinen joukkoliikenne kuin kunnassa, jossa se on olematonta. Kunta, joka tuplaa asukasmääränsä kesäisin, joutuu pohtimaan myös mökkiläisten tavoittamista. Hukkalämmön hyödyntämisen potentiaali tai materiaalivirtojen tehostaminen kytkeytyy aina paikallisiin olosuhteisiin ja yritysten tuotannollisen toiminnan luonteeseen. Vaikuttavien ratkaisujen syntyminen on aina monen tekijän summa.
Vahvoissa ruoantuottajakunnissa tuskaillaan maatalouden päästöjen suurta määrää, vaikka alueella tuotettu ruoka kulutetaan ympäri maata. Kiertotalouden osalta kaiken kokoisissa kunnissa on edelleen hämmennystä siitä, miten kunta voi parhaiten vaikuttaa kiertotalouden etenemiseen sen kytkeytyessä vahvasti yritysten ja kuluttajien materiaalivirtoihin.
Kansalliset ja kansainväliset tavoitteet eivät nykytahdilla toteudu – ohjauksen ja kannustimien on mukauduttava erilaisiin tarpeisiin
Valtio ohjaa ja kannustaa kuntia jo nykyisin monin tavoin kunnianhimoisempaan ympäristötyöhön. Ohjauskeinot voi jaotella pääosin neljään kategoriaan: Normiohjaukseen voidaan lukea erilaiset rajoitukset, lakien tuomat velvoitteet sekä kestävien ratkaisujen sääntelyesteiden raivaaminen. Taloudelliseen ohjaukseen kuuluvat muun muassa verot sekä erilaiset tuet ja avustukset. Informaatio-ohjaukseen voidaan laskea esimerkiksi viestintäkampanjat, neuvonta sekä erilaiset sertifikaatit. Lisäksi valtio voi vapaaehtoisilla sopimuksilla ja sitoumuksilla esimerkiksi kannustaa kunnianhimoisempiin toimiin sekä katalysoida yhteistyötä.
On hyvin tärkeää, että myös ohjauskeinoja tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten ne kohdistuisivat kaikkein tarkoituksenmukaisimmin ja miten ne ohjaisivat erilaisia kuntia mahdollisimman vaikuttavasti. Tämä näkökulma nousi myös juuri valmistuneessa selvitystyössä hyvin kirkkaasti esille. Haasteiden ollessa erilaisia eivät myöskään ratkaisut voi olla vain yhdenlaisesta muotista peräisin.
Vahvat edelläkävijät kaipaavat rahoitusta, joka nimenomaan kirittäisi yhä kunnianhimoisempiin toteutuksiin. Ne myös tarvitsevat syventävää asiantuntijatukea sekä kannustinta jakaa kokemuksiaan ja oppejaan muille. Polkunsa alussa olevat kunnat taas kaipaavat tukea toiminnan käynnistämiseen sekä ylipäätään sen hahmottamiseen, mitä tietoa he ovat vailla. Normiohjauksella luodaan monessa tapauksessa toimien perustaso, mutta rinnalla on oltava kannustin myös perustason ylittämiseen, sillä eri kuntien mahdollisuudet perustason saavuttamiseen vaihtelevat.
Pelkkä edelläkävijöihin ja aloitteleviin kuntiin kategorisointi ei kuitenkaan riitä ohjauskeinojen suuntaamisen ja kohdistamisen pohjaksi. Esimerkiksi monet hiilineutraaliutta tavoittelevat HINKU-verkoston kunnat ovat toimenpiteiden toteuttamisen osalta jäljessä, kun taas on olemassa kuntia, joilla ei ole ääneen lausuttua ilmastotavoitetta tai ympäristöohjelmaa, mutta jotka aktiivisesti toteuttavat vähähiilisyyttä edistäviä toimenpiteitä. Näkökulman on siis oltava moninaisempi ja ohjauksen joustavaa, jotta todenmukaiset tilanteet voidaan ottaa huomioon.
Kokonaisuudessaan valtion ohjauskeinokokonaisuutta tulisi kehittää, jotta se aidosti vauhdittaisi muutosta erilaisissa kunnissa. Sitä olisi yhtenäistettävä kohti yhtenäisempää kehikkoa, jotta kuntien voimavaroja ja resursseja ei kulutettaisi päällekkäiseen raportointiin, hajallaan olevan tiedon etsimiseen tai eri ohjelmiin liittyvien rahoitusmekanismien hahmottamiseen. Sillä yksi asia kuntia yhdistää: resursseja ei yhdessäkään kunnassa ole hukattavaksi.
Esiselvitys kuntien kiritysvälineistä ilmasto- ja kiertotaloustoimiin julkaistiin 13.6.2022. Selvityksen toimeksiantajana toimi ympäristöministeriö. Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI toteutti selvityksen yhteistyössä Tyrsky Konsultointi Oy:n sekä Valonian kanssa.
Anni Lahtela
