Kunnat ovat löytämässä roolinsa Saaristomeren suojelussa
Saaristomeren ravinnekuormituksen vähentäminen on nostettu tavoitteeksi uudessa hallitusohjelmassa. Tavoitteena on vähentää kuormitusta merkittävästi ja tehdä Saaristomeren alueesta ravinnekierron pilottialue.
Saaristomeren tilan parantaminen vaatii meiltä pitkäjänteisyyttä, pitkäaikaisia resursseja sekä vielä paljon kehitystyötä ja aktiivisia tekoja. Vesiensuojelun tavoitteisiin pääseminen edellyttää kokonaisvaltaista muutosta maankäyttöön sekä kuntien ja muiden valuma-alueen toimijoiden aktiivisuutta ja laajaa yhteistyötä. Ilmastonmuutos asettaa haasteita vesiensuojelun tavoitteiden saavuttamiselle sekä pakottaa meidät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, kuten talviaikaisiin sateisiin ja tulviin sekä toisaalta pitkiin kuivuusjaksoihin.
Kunnilla ja kaupungeilla on merkittävä rooli vesiensuojelussa maankäytön suunnittelusta aina vesistökunnostushankkeiden toteutukseen ja vesiensuojeluun asti. Useat kunnat omistavat lisäksi metsää ja peltoa. Kunnissa tehdään päivittäin toimenpiteitä ja päätöksiä, joilla on vaikutuksia ympäristön tilaan ja vesistökuormitukseen.
Saaristomeren suojelu alkaa valuma-alueelta
Yhtenä Saaristomeren suojelun suurimpana haasteena on valuma-alueelta, erityisesti pelloilta ja metsistä, lähtöisin olevan ravinnekuormituksen vähentäminen. Vaikka ravinnekuormituksesta suurin osa tulee pelloilta niin myös muiden alueiden vesienhallinta kestävästi – vesiä viivyttäen ja ravinnekuormitusta hilliten – on merkityksellistä.
Suomen maa- ja metsätalous on perustunut tehokkaaseen maankuivatukseen; ojaverkostoa on kaivettu pelkästään metsiin 1 400 000 kilometriä.
Tällä hetkellä olemmekin tilanteessa, jossa on perusteltua kysyä, olemmeko kuivattaneet valuma-alueemme niin tehokkaasti, että peltomme ja metsämme eivät sopeudu muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin?
Erityisesti kuivuus on Varsinais-Suomelle haaste muuttuvassa ilmastossa ja kuivuudesta aiheutuvia satotappioita esiintyy alueella jo usein. Myös kuivuusstressin aiheuttamista metsätuhoista on havaintoja. Kesän kuivuudessa pelloilla käyttämättä jääneet ravinteet huuhtoutuvat talvisateiden myötä vesistöihin maa-aineksen mukana. Varsinais-Suomessa huuhtoutuu vuosittain vesieroosion mukana noin 120 tonnia peltomaata vesistöihin.
Peltokohtaisten vesiensuojelutoimenpiteiden lisäksi vesienhallinnassa keskeistä on veden viivyttäminen vesistöjen valuma-alueilla: soilla, metsissä, taajamien viheralueilla ja maanviljelysalueilla. Vesienhallinnan toteuttamista ei voida pitää enää vain kustannuksena vaan erityisesti investointeina. Sen sijaan jokainen pelloilta vesiin valunut ravinnekilo on kustannus koko yhteiskunnalle. Rakentaessamme esimerkiksi ravinnekuormitusta vähentävän ja luonnon monimuotoisuutta lisäävän kosteikon, investoimme puhtaampaan veteen ja ympäristön viihtyisyyteen. Samalla lisäämme luonnonympäristön resilienssiä muun muassa ilmastonmuutoksen paineita vastaan. Toimia voidaan suunnitella monitavoitteisesti ja huolehtia samalla esimerkiksi erikoiskasvien kastelutarpeista tai alueiden virkistyskäytöstä.
Varsinais-Suomen kuntien yhteistyössä hyvä vire, konkreettisia toimia tarvitaan ripeästi
Kunnat ovat tehneet vuosien saatossa jo merkittäviä vesiensuojelutekoja kuten keskittämällä 14 kunnan yhdyskuntajätevesien puhdistuksen Turkuun modernille jätevedenpuhdistamolle ja luopumalla kuntakohtaisista jätevedenpuhdistamoista. Kuitenkin kunnat tekevät päivittäin päätöksiä, joissa voisi paremmin pohtia sitä, miten ne vaikuttavat suoraan tai välillisesti myös ympäristöön ja vesistöihin.
Seuraavaksi on siirrettävä katse tarkemmin maankäytön suunnitteluun – kunnissa on vielä paljon parannettavaa, jotta eri maankäyttömuotojen, kuten rakentamisen sekä maa- ja metsätalouden haitalliset vaikutukset vesistöihin ja vesitalouteen huomioitaisiin paremmin.
Monet Varsinais-Suomen kunnat ovat aktivoituneet myös Saaristomeritoimissa, esimerkiksi Kaarina ja Naantali ovat lisänneet budjettiinsa erillistä rahoitusta Saaristomeren suojelutoimien toteutukseen. Kuntien ympäristöviranhaltijat ovat olleet viranomaistöidensä ohessa erityisen aktiivisia kehittämään myös kuntien omaa vesiensuojelua edistävää hanketoimintaa. Tänä syksynä useampikin kunta on aktivoitunut hakemaan erillisrahoitusta laajoille valuma-aluehankkeille sekä konkreettisille kunnostuksille. Kuntien on perusteltua panostaa myös selvityshankkeisiin, jotta tietopohja esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja kaavoituksessa on mahdollisimman hyvä ja rajalliset resurssit pystytään ohjaamaan mahdollisimman vaikuttaviin toimiin.
