Ilmastotyössä kannattaa kurottaa omaa tonttia pidemmälle
Varsinais-Suomen ilmastotiekartta julkaistiin helmikuun alussa. Ilmastotiekarttaan priorisoitujen alueella toteutettavien sekä valtakunnallisten toimenpiteiden avulla on mahdollista saavuttaa Varsinais-Suomen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Tiekartassa on nyt mukana energia-, liikenne- ja maataloussektorit ja sitä täydennetään muiden sektorien toimenpiteillä jo kuluvan vuoden aikana.
Mikä sitten on ilmastotiekartan merkitys? Mihin sillä vaikutetaan? Tähän on kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin on tietysti tärkeä ymmärtää, minkälaisia toimia tarvitaan, jotta Varsinais-Suomi voi alueella tuotettujen päästöjen osalta saavuttaa hiilineutraaliuden ja kantaa kortensa kekoon yhteisten päästötavoitteiden saavuttamiseksi.
Toinen, herkemmin unohtuva näkökulma on se, minkälaisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia meillä tehdyt toimenpiteet saavat aikaan muualla. Millaista uutta teknologiaa meillä kehitetään tai millaisia uusia käytäntöjä tai tutkimustietoa meidän toimestamme syntyy? Kunnianhimoinen alueellinen ilmastopolitiikka voi edesauttaa uusien kasvuyritysten kehittymistä ja varsinaissuomalaiset yritykset voivat saada jalansijaa, kun kaupungit ympäri maailmaa ratkaisevat uusiutuvan energian, vesienhallinnan tai energiatehokkuuden haasteita.
Kysyntä vähähiilisen yhteiskunnan rakennuspalikoille kasvaa kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Kiinan hiilineutraaliustavoitteen voi odottaa synnyttävän kysyntäaallon puhtaille teknologioille ja ratkaisuille. Tällaisen mahdollisuuden edessä ei kannata tyytyä pohtimaan vain maakuntarajojen sisäpuolella syntyviä vaikutuksia. Kun paikallisella tasolla otamme rohkeasti käyttöön uutta energiateknologiaa, liikkumiseen kytkeytyviä digitaalisia ratkaisuja tai uudenlaisia materiaaleja, vahvistamme samalla yritysten mahdollisuuksia kansainvälisillä markkinoilla. Käynnistyvä EU:n rahoituskausi voi tuoda uudenlaisten ratkaisujen kehittämiseen paitsi rahoitusta, myös verkostoja ja kumppanuuksia kirittämään muutosta ja yritysten tarjoomaa.
Todellisuudessa vielä on kuitenkin matkaa siihen, että olisimme alueen toimilla aktiivisesti ratkaisijan roolissa. Vaikka tiedämme, että esimerkiksi rakentamisesta ja rakennuksista aiheutuvia päästöjä on mahdollista vähentää hiilineutraaliustavoitteen edellyttämällä tavalla, ei muutos ole vielä käynnistynyt riittävällä voimalla. Päästövähennysten toteutuminen edellyttää konkreettisia päätöksiä jokaisen yksittäisen hankkeen kohdalla. Samalla jokainen rakennus- tai infrahanke on myös mahdollisuus kehittää uutta ja saada uusille teknologioille jalansijaa. Ratkaisijaksi ei ryhdytä ilman konkreettisia tekoja.
Monet kunnat ovat jo tarttuneet ilmastohaasteeseen ja pohtivat keskeisimpiä askeleita, uusia avauksia ja tarvittavia yhteistyökumppaneita. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää myös siksi, että yritykset voivat ennakoida omia ratkaisujaan esimerkiksi energiakysymysten osalta. Ilmastonmuutos on haasteena yhteinen ja siksi kuntien välisen vertailun sijaan kannattaa ymmärtää erilaisten kuntien mahdollisuuksia. Päästöjä on vähennettävä voimakkaimmin siellä, missä päästöjä syntyy, mutta pienuuden taakse ei pidä myöskään piiloutua – vaikka oma osuus päästöistä on vähäinen, voi vaikutus olla suuri, kun tarttuu puhtaiden teknologioiden tuomiin uusiin kasvumahdollisuuksiin ja modernien palveluiden kehittämiseen.
Suomalaiset yritykset ovat jo nyt pärjänneet hyvin kansainvälisissä vastuullisuusarvioinneissa. Energiaratkaisuiden myötä monien yritysten hiilijalanjälki on pudotettavissa jopa murto-osaan nykyisestä. Tämä todettiin hiljattain esimerkiksi Laitilassa, jossa kaupungin tuella laadittiin yritysten energialaskelmia. Ratkaisut edellyttävät määrätietoista yhteistyötä alueen veturiyritysten ja kuntien välillä, jotta myös alihankintaketjun yritykset voivat onnistua. Esimerkiksi biokaasusta ovat monet yritykset kiinnostuneita, mutta tarkoituksenmukaisten laitosratkaisujen aikaansaaminen on edelleen turhan hidasta.
Olemme viime vuosien aikana onnistuneet saamaan yhä vankemman ymmärryksen siitä, missä ilmastopäästöjen osalta Varsinais-Suomessa mennään ja mihin meidän tulisi seuraavaksi suunnata. Uudenlaisia kehittämisen kumppanuuksia rakennetaan, jotta kansainvälisiin mahdollisuuksiin kyettäisiin tarttumaan voimakkaammin. Tästä hyvänä uutena esimerkkinä on meriklusterin hiilineutraaliuteen tähtäävä yhteistyö.
Tiekarttatyö jatkuu, ja tarkoituksena onkin vuosittain tarkistaa, että suunta on oikea. Paljon on vielä myös avoimia kysymyksiä. Erityisen vaikeaa on hahmottaa, millaisia kerrannaisvaikutuksia muuttuneella ilmastolla on esimerkiksi luonnon kantokyvylle ja sitä kautta myös eri elinkeinoille. Edelleen on tarpeen ymmärtää erilaisia alueita ja mahdollisia esteitä, joita aktiivisesti voidaan ryhtyä purkamaan. Visiona kuitenkin on, että vuonna 2035 Varsinais-Suomi on elinvoimainen ja hiilineutraali maakunta, jossa on ennakkoluulottomasti kehitetty ja otettu käyttöön ilmastokestäviä ratkaisuja luottaen osaamiseen, yhteistyöhön ja yhteiseen vastuuseen.
