Ilmasto-ohjelman toimeenpano vaatii yhteistä keskustelua
Muutama viikko sitten Bioscience-lehdessä julkaistiin laaja ilmastokatsaus otsikolla Perilous times on planet Earth. Katsaus kertoo yhä useamman ympäristömme tilaa kuvaavan mittarin hälyttävästä kehityksestä. Suomen ilmastotyötä ohjaavat globaalit, YK:n alaiset sopimukset, EU:n ilmastositoumukset sekä kansalliset suunnitelmat päästöjen leikkaamiseksi. Kaikkien näiden tavoitteiden toimeenpano tapahtuu kuitenkin aina lopulta paikallisesti. Kuntaorganisaatioiden omat päästöt ovat vain noin 10 prosenttia kuntien kokonaispäästöistä, yritysten ja kuluttajien jakaessa jäljelle jäävät osuuden karkeasti puoliksi. Paineet kuntia kohtaan ilmastotyötä ohjaavana ja kirittävänä tahona ovat kuitenkin kovat – kuntien oletetaan tekevän kaikkensa myös yritysten ja kuntalaistensa päästöjen vähentämiseksi.
Varsinais-Suomen kunnista kahta kuntaa lukuun ottamatta kaikilla on joko hyväksytty tai valmisteilla oleva ilmasto- tai ympäristöohjelma. Monissa niistä on aiempaa paremmin tunnistettu myös luonnon monimuotoisuuteen, Saaristomereen tai hiilinieluihin liittyviä toimia. Nämä teemat saattavat kannustaa uusiin yhteistyömalleihin, jos päästöjen vähentämisen osalta vaikuttamismahdollisuudet tuntuvat rajallisilta. Monet kunnat pohtivat nyt esimerkiksi, miten yhteistyötä ruokaketjun toimijoiden kanssa voitaisiin lisätä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Ilmasto-ohjelman johdonmukainen toimeenpano on kuitenkin monessa kunnassa kompastuskivi – jos ilmastotyö jää irralliseksi muusta toiminnasta, jäävät resurssit väkisinkin vajaaksi. Toimeenpanon osalta onkin välttämätöntä, että ilmasto-ohjelma on nykyistä tiiviimmin osa kunnan strategista johtamista ja vuosisuunnittelua.
Kunnat ja toimialat yhteiseen pöytään
Aura, Kaarina, Naantali, Raisio ja Kemiönsaari, osallistuivat vuoden 2024 aikana Valonian kolmiosaiseen kuntien ilmastojohtamisen koulutuskokonaisuuteen. Kunnat halusivat panostaa ohjelman käytännön toteutukseen sekä varmistaa toimialojen laajan sitoutumisen. Koulutusten tavoitteena oli vahvistaa kuntien ilmasto-ohjelmien tunnettuutta ja toteutettavuutta kuntaorganisaation poikkihallinnollisena, ohjaavana dokumenttina sekä tukea kuntien sisäistä organisoitumista ja kokonaisvaltaista sitoutumista ohjelmatyöhön.
Koulutuskokonaisuus sisälsi kaksi kuntien viranhaltijoille räätälöityä tilaisuutta sekä kuntakohtaiset luottamushenkilöille suunnatut tapaamiset, jotka muotoiltiin kuntien omien toiveiden mukaan. Viranhaltijoiden koulutuksessa keskityttiin kunnan nykytilan kartoitukseen, toimialojen edustajien oman toimijuuden hahmottamiseen, vuosisuunnittelua, yhteistyön paikkoihin eri toimialojen välillä, toimenpiteiden ja hankintojen vaikuttavuuden arviointiin sekä jatkotyön suunnitteluun.
Osallistujat työskentelivät sekä omissa, kuntakohtaisissa ryhmissään, mutta myös yhdessä muiden kuntien kollegoidensa kanssa. Varsinais-Suomen kuntien välillä on suuria koko- ja resurssieroja, mikä vaikuttaa ilmasto-ohjelmien käytännön toteutukseen. Matalan kynnyksen vertaistuki, toisten ratkaisuista oppiminen ja yhteisten toimenpiteiden suunnittelu ovat alueellisessa ilmastotyössä välttämättömiä myös kustannustehokkuuden kannalta – varsinkin, kun resurssihaasteet eivät näytä kuntien osalta helpottavan jatkossakaan. Yhteistyö ja yhteisesti suunnitellut toimenpiteet vahvistavat alueellista työtä ja tuovat merkittävää vaikuttavuutta verrattuna hajautettuun, yksittäisten kuntien toteutukseen.
Toimeenpano syntyy motivaatiosta
Kunnissa on edelleen haasteita sitouttaa kestävyystyöhön niitä henkilöitä, joiden panoksella on suurin merkitys. Parhaimmillaan ilmasto-ohjelmaa seuraa laajapohjainen työryhmä, jossa on mukana myös ylintä johtoa. Ryhmä on silloin hyödyllinen, jos sieltä nousee aidosti uusia ideoita ja näkökulmia. Laajan tehtäväkenttänsä vuoksi toimialajohtajat jäävät kuitenkin monesti uupumaan keskustelupöydistä ja niin kauan kuin tilanne on tämä, tehdään ilmastotyötä kunnassa himmeämmillä valoilla kuin olisi tarpeellista. Viranhaltijoiden tulisi pystyä luottamaan poliittisten päätöksentekijöiden tukeen ja johdonmukaisuuteen nykyistä vahvemmin. Poliittiset päättäjät taas kaipaavat selkeämpää seurantadataa ja todisteita ilmastotoimenpiteiden ja niihin käytettyjen eurojen vaikuttavuudesta.
Motivaatio ilmastotyöhön kärsii, jos yhteinen tahtotila kestävämmän kunnan puolesta työskentelyyn todellisuudessa uupuu, vaikka hieno ilmasto-ohjelma olisikin paperilla olemassa.
Toimivassa mallissa ilmasto-ohjelman toimenpiteet tuodaan vuosittain kunnan talousarvioon. On kuitenkin muistettava, että ilmasto-ohjelmaa ja sen tavoitteita toteuttavat kunnassa myös muut toimijat kuin kuntaorganisaatio. Olennaista on tehdä vuosisuunnittelua myös konserniyhtiöiden, yhdistysten ja yrityskentän kanssa, jotta ilmastotavoitteet ja -toimet näkyvät laajasti.
Olisiko mahdollista koota foorumi, jossa on lupa innostua ja oivaltaa, että monet ilmastotoimet itse asiassa vievät eteenpäin myös kunnan muita tavoitteita? Pyöräily edistää kuntalaisten hyvinvointia, energiatehokkuus hillitsee kustannuksia, uusiutuvan energian ratkaisut tukevat yritysten sijoittumista ja hyvinvoiva maatalousmaa tuottavuutta ja Saaristomeren tilan parantamista. Resursseja säästyy tehokkaimmin, kun nämä kytkökset ymmärretään.
- Julkaisimme kunnille materiaalipaketin ilmastotyön johtamisen itsearviointiin ja kehityskohtien kartoittamiseen. Materiaalipohjat sopivat erityisesti työpajamaiseen työskentelyyn.
- Kuntajohdon ilmastokoulutus järjestettiin osana Sanoista tekoihin – kuntien ilmastosuunnitelmien jalkautus -hanketta.
Anni Lahtela
