Etelä-Suomen maakunnat vastustavat erityistalousalueita

Suomen Keskusta -puolue on käynnistänyt keskustelun erityistalousalueista. Ajatuksena on päättää keinoista, joilla jossain päin Suomea työllisyyttä, investointeja tai osaamista tuetaan julkisin varoin muuta maata enemmän. Erilaiset verohuojennukset, työvoiman saatavuusharkinnasta luopuminen ja opintolainan hyvitys ovat esimerkkejä keinoista heikommin pärjäävien alueiden tukemiseen. Tarkoituksena on houkutella yrityksiä ja työvoimaa hiipuvan kasvun alueille.

Tukien vinoutunut kohdentaminen vääristää vapailla markkinoilla toimivien yritysten kilpailua ja on haitaksi koko maan kehitykselle. Jo nykyisellään kansallisessa tukialuekartassa määritetään ne epäsuotuisat alueet, joissa yrityksille myönnettävä tuki on muuta maata korkeampi. Yritykset saavat korkeampaa tukea harvanasutuksen perusteella kaikkialla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tukierot ovat huomattavia. Suuria yrityksiä ei voida tukialueiden ulkopuolella tukea lainkaan. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä ero on jopa 20 %-yksikköä.

Tukien kohdistaminen sijainnin perusteella on epäoikeudenmukaista ja tehotonta

Tukien tai verokohtelun kohdistaminen sijainnin perusteella ei ole vain epäoikeudenmukaista, vaan myös tehotonta. Nykyisten aluekehityksen keskeisten työkalujen eli rakennerahastojen paras vastine on saatu niillä alueilla, joihin Suomessa kohdennetaan vähiten aluekehitysvaroja, Etelä-Suomessa.  Harvan asutuksen perusteella osoitettua rahoitusta ei olla onnistuttu kohdentamaan oikein, vaan tuki on ohjautunut maakuntakeskuksiin. Suomalainen käytäntö tarkastella kehitystä ja varojen kohdentamista maakunnittain ja suuralueittain (pohjoinen, etelä, itä, länsi) peittää alleen myös aluekehityksen hienojakoisen kuvan. Todellisuudessa kehityserot ovat suuret maakuntien ja suuralueiden sisällä.

Tukien kohdentaminen maantieteellisesti on lähtökohtaisesti vaikeaa. Yhtä lailla Etelä- ja Länsi-Suomessa on hyvin ja huonosti pärjääviä alueita ja kuntia. Itse asiassa kaikista työttömistä 50 % asuu Etelä-Suomessa. Perinteisten teollisuuskaupunkien rakennemuutos tyhjenevällä ruostevyöhykkeellä on unohtunut aluekehityspolitiikassa. Harvanasutuksen ja maantieteellisen eristyneisyyden perusteella monin tavoin haastavassa asemassa olevaan saaristoon ei ole kohdennettu korotettua investointitukea. Lisäksi muuttunut geopoliittinen tilanne asettaa haasteita kehitykselle erityisesti eteläisellä itärajalla mutta myös koko maassa.

Kasvua tuettava siellä missä sitä on

Aluepolitiikan rahanjako asettaa kansalaiset ja yritykset eriarvoiseen asemaan, eikä tätä kehitystä tule perusoikeudellisestikin kyseenalaisella tavalla kiihdyttää. Etelä-Suomen kasvupotentiaalisilla alueilla sijaitsevat yritykset joutuvat kärsimään vinoutuneesta kohdentamisesta kansainvälisiin kilpailijoihinsa verrattuna. Aluekehityksen suuntaa tulee siksi muuttaa. Kasvua tulee tukea siellä, missä sitä on, ja keventää kriisin vaikutuksia niitä kokevilla alueilla.

Lisätiedot:

Varsinais-Suomen maakuntajohtaja Kari Häkämies, p. 044 201 3204
Uudenmaan maakuntajohtaja Ossi Savolainen, p. 040 589 8415
Päijät-Hämeen maakuntajohtaja Niina Pautola-Mol, p. 044 077 3010
Kymenlaakson maakuntajohtaja Jaakko Mikkola, p. 040 548 0311