Saaristomeren pelastaminen ei ole vain ympäristönsuojelua, vaan välttämätön osa Suomen maatalouden uudistumista, ruokaturvaa ja huoltovarmuutta. Tarvitaan rohkeutta ohjata EU- ja kansallista tukipolitiikkaa tuloksellisuuteen, kiertotalouteen ja ravinteiden tehokkaaseen pidättämiseen. Investointi maksaa itsensä takaisin maan kasvukunnon kohentumisena, puhtaampana merenä, kestävämpänä maataloutena ja vahvempana omavaraisuutena.
EU:n rahoituskehys 2028–2034 on ratkaiseva. Komission pohjaesityksessä jäsenmaiden vapaus kohdentaa maatalous- ja aluekehitysrahoitusta lisääntyy, samalla kun uudet tarpeet esimerkiksi puolustuksessa kaventavat perinteisiä tukikohteita. Suomen on neuvotteluissa varmistettava, ettei ruuantuotannon kannattavuus ja omavaraisuus heikkene. Tukieurojen tulee mennä aktiiviviljelijöille ja ohjata maataloutta tulokselliseen, kestävään suuntaan.
Omavaraisuutta ja kestävyyttä voidaan vahvistaa korvaamalla mineraalilannoitteita orgaanisilla vaihtoehdoilla, tehostamalla ravinnekiertoa ja nopeuttamalla siirtymää vähä- ja nollapäästöisiin ammoniakkiratkaisuihin. Esimerkiksi Naantaliin suunniteltu vihreän ammoniakin tuotanto vähentäisi riippuvuutta tuontilannoitteista ja vahvistaisi huoltovarmuutta. Pienemmän mittakaavan ratkaisuja ravinteiden kiertoon on kehitetty suoraan tilojen yhteyteen.
Varsinais-Suomella on poikkeuksellista potentiaalia toimia ravinnekierron ja ympäristötoimien kehitysalustana. Alueella maatalouden tuotannon arvo suhteessa tukiin on maan korkeimpia, ja investointihalukkuus on vahvaa. Samalla alueen pellot ovat keskeinen osa Itämeren ravinnekuormituksen vähentämistä: Saaristomeri on edelleen merialueistamme huonoimmassa tilassa.
On välttämätöntä, että jo kaksi vaalikautta jatkunut Saaristomeri-ohjelma näkyy Suomen EU-kumppanuussuunnitelmassa kaudelle 2028–2034. Sen ytimeen tulee sisällyttää Saaristomeren strateginen erityisalue, jossa ympäristötukia voidaan korottaa ja kohdentaa kustannustehokkaasti kuormittavimmille peltolohkoille. Viljelijät ovat valmiita tekemään enemmän, mutta nykyinen rahoitus ei ole riittävän vaikuttavaa.
Komission uusi rahoitusmalli antaa Suomelle entistä enemmän päätösvaltaa maatalouspolitiikan suunnitteluun. Kansallinen suunnitelma laaditaan kesään 2027 mennessä eli seuraavan 1,5 vuoden aikana. Suunnitelman on ohjattava resursseja sinne, missä investointihalukkuus, tuottavuus ja ympäristöhyödyt ovat suurimmat. Saaristomeren strateginen erityisalue on keskeinen osa tätä kokonaisuutta.
Malla Rannikko-Laine
edunvalvontajohtaja, Varsinais-Suomen liitto
Pekka Salminen
ympäristöyksikön johtaja, Lounais-Suomen elinvoimakeskus
Karoliina Hidén
yhteysjohtaja, Turun kaupunki
Kirjoitus on julkaistu alun perin Maaseudun Tulevaisuudessa 12.2.2026.
Lisätietoja
