Perinnebiotooppien säilyttäminen vaatii kovaa työtä ja tukea
Varsinais-Suomen liiton työntekijät olivat vuosittaisella talkooretkellään syyskuun viimeisenä viikonloppuna. 15 vahvaa ja innokasta toimihenkilöä lähti Örön saarelle perinnebiotooppeja hoitamaan. Talkoot tehdään yhteistyössä Arkipelagia-seuran kanssa, ja niiden tavoitteena on ylläpitää monimuotoisia perinnebiotooppeja saarella. Tehtävänä oli rantaniittyjen siivoaminen eli käytännössä lepän ja matalien katajien leikkuu, korjuu ja poltto. Askareet olivat raskaita, etenkin vettyneillä niityillä saappaat jalassa. Sää kuitenkin suosi ja työn jäljet näkyivät heti, toisin kuin toimistolla. Oikeastaan maisemien avoimina pitäminen vaatisi lampaita ja lehmiä laiduntamaan – silloin kun virkamiehiä ei ole saatavilla.
Saariston perinnebiotoopit muuttuvat perinteisen maatalouden ja karjatilojen vähenemisen myötä. Kun laiduntavat eläimet katoavat, kasvavat maisemat umpeen ja yksipuolistuvat. Varsinais-Suomen vastuu perinnebiotooppien suojelussa on suuri – maisemien lisäksi myös saariston perinnebiotoopeissa viihtyvien lajien vaalimisen eli luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Vaikka talkootyö Örössä oli konkreettinen ja palkitseva tapa osallistua luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon, on laajempi kuva perinnebiotooppien hoidosta Suomessa tällä hetkellä huolestuttava. Osin perinnebiotooppien hoitoa on vaikeutettu myös politiikkatoimin. Erityisesti viime vuosina tehdyt tukipolitiikan muutokset ovat johtaneet siihen, että merkittävä osa arvokkaista perinnebiotoopeista on jäänyt hoidon ulkopuolelle.
Taustalla on Suomen tekemä muutos maatalouden ympäristösopimusten tulkinnassa. Suomen EU-asetuksen pohjalta tekemä aiempaa tiukempi tulkintalinja on aiheuttanut sen, että esimerkiksi kallioiset, mosaiikkimaiset tai laidunnukseen heikosti soveltuvat, mutta luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeiset alueet on rajattu pois tukikelpoisuudesta. Tukien leikkaukset ovat johtaneet siihen, että osa viljelijöistä on joutunut luopumaan eläintenpidosta kokonaan.
Viime vuonna hoitosopimuksia tehtiin enää vain 23 600 hehtaarille, vaikka Suomen CAP-suunnitelman tavoitteena oli kasvattaa hoidon piirissä olevien perinnebiotooppien pinta-alaa 46 000 hehtaariin vuoteen 2027 mennessä. Maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt tavoitteen alentamista 8 000 hehtaarilla, ja Suomen CAP-seurantakomitea hyväksyi muutoksen kesäkuussa. Muun muassa ympäristöministeriö vastusti tavoitteen alentamista.
Varsinais-Suomen näkökulmasta tilanne on erityisen kriittinen. Maakunnassa sijaitsee suuri osa Suomen perinnebiotoopeista, ja tukipolitiikan kiristykset iskevät erityisen kovaa juuri Saaristomeren alueelle. On tärkeää, että tulevassa CAP-suunnitelmassa viljelyalatavoitetta nostetaan ja laidunnukseen soveltumattomien alueiden tulkintaa lievennetään. Muuten menetämme ainutlaatuisia osia saaristoluonnostamme.
Kuvat: Laura Pietilä, Oona Honkanen