EU:n uusi rahoituskehys tuo lisää rahaa turvallisuuteen sekä puolustukseen ja lupaa joustavampaa hallintaa. Mutta ovatko edessä aidot uudistukset vai vanhojen rakenteiden kiillotus?
EU:n komission uusi monivuotinen rahoitusesitys julkaistiin heinäkuun helteillä. Sitä edelsi kuukausien aika, jolloin huhuja ja ”vuodettuja” dokumentteja paketin sisällöstä, painopisteistä, uudistuksista ja rakenteesta kiersi jäsenmaissa ja alueilla. Eri tahojen, niin jäsenvaltioiden kuin eri intressiryhmien pyrkimys vaikuttaa esityksen sisältöön oli väkevää. Komissaarien ja valmistelevien virkamiesten työ- ja kokoushuoneiden ovi kävi tiuhaan ja eri delegaatiot toivat valmisteluun esille kukin vuorollaan omia näkemyksiään ja tulevaisuuden toiveitaan. Lopullista esitystä odotettiin jännityksellä ja osin pelonsekaisin tuntein, osa ehkä toiveikkaina uusista mahdollisuuksista.
Lopulta 16.7.2025 julkaistiin pitkään odotettu rahoituskehysehdotus. Uteliaana, innokkaana mutta myös hiukan epävarmana istuin tietokoneen ääreen seuraamaan esityksen julkaisemista.
Esityksen laatiminen ei varmasti ollut komissiolle helppoa ja sisältöjä ja sanamuotoja viilattiin ihan viimeiseen tuntiin saakka komission sisällä. Rahoituskehyksen tuli osaltaan vastata muuttuneeseen maailmantilanteeseen ja yhä yllättävimpiin rahoitustarpeisiin.
Maailma ja Eurooppa ovat totisesti muuttuneet edellisen rahoituskauden 2021-2027 valmistelutilanteesta. Edellinen, nyt voimassa oleva rahoituskehysehdotushan julkaistiin jo kesällä 2018. Maailmanlaajuinen koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, energiakriisi, globaalin maailmapolitiikan turbulenssit, talouden epävakaus jne. ovat nyt konkreettisina päätöksentekijöiden edessä. Ratkaisuja pitää löytää.
Sinänsä komission esitys sisälsi paljon niitä elementtejä, joita oli jo aiemmin vuodettu julkisuuteen, mutta toisaalta myös ainakin osalle toimijoista ehdotus toi yllätyksiä. Esityksestä voisi nostaa kolme pääkohtaa
- budjetin suuruus
- turvallisuus ja puolustusteemojen korostuminen
- rakenteelliset uudistukset; tavoite vaikuttavuuteen, yksinkertaistamiseen ja joustavuuteen.
Alla avaan hiukan ajatuksiani näistä pääkohdista.
Budjetin koko – rahoitus pysyy käytännössä lähes ennallaan
Komissio esitti kokonaisbudjetiksi noin 2 000 miljardia euroa vuosille 2028-2034. Tämä esitys on monen jäsenmaan mukaan (Suomi mukaan lukien) aivan liian suuri. Nykyisen ohjelmakauden rahoituskehyshän on noin 1 200 miljardia euroa. Tässä julkisessa keskustelussa ja kauhistelussa on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle se, että jäsenmaat yhdessä parlamentin kanssa hyväksyivät vuonna 2022 lainarahalla toteutetun rahoituksen lisäämisen 750 miljardilla eurolla (NextGenEU), joka kohdennettiin koronapandemian aiheuttamien haasteiden hoitamiseen. Käytännössä jäsenmaiden käytössä oleva rahoitus pysyy siis jokseenkin samalla tasolla myös uudella ohjelmakaudella. Uutta rahoituskehystä lisäksi rasittaa em. lainapohjaisen rahoituksen takaisinmaksun aloittaminen (yhteensä noin 150 miljardia vuosina 2028-2034).
Suomen arvioitu osuus kansallisesti jaettavasta kokonaisuudesta on komission laskelmien mukaan noin 9,7 miljardia. Tämä sisältää sosiaaliseen ilmastorahastoon kohdennettavan 0,3 miljardin euron ja rajaturvallisuuteen, maahanmuuttoon sekä sisäasioihin korvamerkityn 1,6 miljardin euron varauksen. Suomen nettomaksajanrooli säilyy ja kansallinen keskustelu EU:n roolista jatkunee yhä kärjekkäämmin.
Kokonaisuudessaan budjettiesitys vastaa noin 1,26 prosenttia EU jäsenmaiden yhteenlasketusta BKT-tulosta. Ihan vertailun vuoksi NATO-maat ovat sitoutuneet kasvattamaan omaa puolustusbudjettiaan 5 prosenttiin BKT-tasoon suhteutettuna, siis lähes nelinkertaisesti sen, mitä EU:n esittämä budjettikehys nyt raamittaa.
Turvallisuus ja puolustus – ennätyspanostus myös Ukrainan tukemiseen
Kokonaisuudessa ja täysin ymmärrettävästi korostuu puolustus- ja turvallisuusteemojen vahva asema niin euromääräisesti kuin sisältöteemojen osalta. Aiemminhan EU:n perussopimuksessa puolustusasiat rajattiin EU:n toimivallan ja tehtävien ulkopuolelle. Nyt tähän esitetään merkittävää muutosta ja sinänsä tämän teeman korostaminen ei yllätä eikä ehkä aiheuttane vastalausemyrskyä ainakaan Suomessa. Kaikki jäsenmaat eivät näin merkittävää painopisteen muutosta ole kannattamassa.
Rahoitusta esitetään turvallisuus- ja puolustussektorissa kohdennettavaksi niin kansallisen tason toimiin kuin EU:n kilpailukykyä lisääviin puolustusteknologian innovaatioihin ja sotilaalliseen liikkuvuuden tukemiseen. Aiempaa suurempi osa, jopa 100 miljardia rahoituksesta esitetään kohdennettavaksi Ukrainan tukemiseen. On vaikeaa arvioida miten tähän esitykseen koko EU:n tasolla suhtaudutaan. Kriittisiä äänenpainoja on jo esitetty.
Rakenteelliset uudistukset – kohti joustavampaa hallintoa?
Komissio tavoittelee esityksessään selkeästi myös joustavuuden lisäämistä, rakenteiden uudistamista ja yksinkertaistamista sekä rahoituksen vaikuttavuutta. Myös monitasoista hallintoa, kumppanuutta ja alueiden roolia korostetaan. Näihin päätavoitteisiin on hyvä yhtyä.
Mutta kaikki yksinkertaistamisen tai joustavuuden nimissä esitetyt uudistukset eivät välttämättä sitä todellisuudessa ole. Myös toimeenpanoa ohjaavissa asetusluonnoksissa on vielä monta epäselvää ja avoinna olevaa kohtaa, joten arvailujen varaan jää miten nämä yksinkertaistamis- ja joustavoittamistavoitteet toteutuvat aidosti.
Rahoituksesta noin puolet esitetään kohdennettavaksi suoraan jäsenvaltioille ns kansallisten ja alueellisten kumppanuussuunnitelmien (NRPP, National and Regional Partnership Plans) kautta. Tähän kokonaisuuteen on sisällytetty valtava määrä nyt erillistavoitteina tai erillisohjelmina toteutettavia kokonaisuuksia kuten alueellinen koheesio, maaseudun kehittäminen ja maatalouden suorat tuet, ruokaturva, kalastus- ja rannikkoalueet, maahanmuutto, liikenneinfra, rajaturvallisuus sekä sisäinen turvallisuus. Jo nyt on ennakoitavissa, että maatalouden sekä alueellisen koheesion rahoitus laskee nykytasosta merkittävästi. Taistelu kohdennuksista eri ministeriöiden tai sektoreiden kesken tulee olemaan tiukkaa ja edunvalvonta laaja-alaista.
Näin aluetason toimijana kannan tällä hetkellä huolta siitä, miten tässä kokonaisuudessa eri alueiden haasteet ja kehittämistarpeet otetaan aidosti huomioon. On varmistettava, että alueet pääsevät mukaan alusta lähtien valmistelemaan yhteisiä linjauksia ja käytettävissä olevan rahoituksen kohdentumista koko Suomen kilpailukykyä ja vahvuuksia vahvistaen ja vaikuttavuutta korostaen. Alueellisen elinvoiman ja Suomen tasapainoisen kehittämisen edellytyksenä ovat alueet ja alueilla tapahtuva käytännön konkreettinen kehittämistyö niin yrityksissä kuin oppilaitoksissa, kunnissa ja muissa organisaatioissa. Toivottavasti tämä tunnustetaan myös keskushallinnossa.
Kohti yhteistä ymmärrystä
Olen ollut mukana lähes koko Suomen EU-jäsenyyden 30-vuotisen taipaleen ajan seuraamassa ja osin myös itse valmistelemassa ja toimeenpanemassa ohjelma-asiakirjoja. Nämä asiakirjat ohjaavat ainakin kansallisella tasolla rahoituksen kohdentamista ja rahoituksen hallinnointia. Täytyy todeta, että nyt julkistettu EU-komission raamiehdotus sisältää aiempiin verrattuna niin paljon periaatteellisia ja rakenteellisia uudistuksia, että sen läpimeno parlamentissa tai jäsenmaiden hyväksyminen ei tule olemaan läpihuutojuttu. Se ei sitä toki ole ollut aiemminkaan, mutta nyt aikataulu on aiempaa kireämpi, haasteet entistä monimuotoisemmat ja poliittinen ilmapiiri vastakkaisasettelua korostava ja kärjistävä, että päätöksen saaminen kahden vuoden neuvottelujakson aikana on vaikeaa. Vaikeusastetta lisää EU-parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission päätös- ja vaikutusvallan painoarvon muuttuminen; valtaa siirretään yhä enemmän jäsenvaltioiden ja komission välisiin neuvotteluihin ja EU-parlamentin rooli pienenee.
Tulevien valmistelu- ja neuvottelukuukausien/vuosien aikana tulemme varmasti näkemään niin kansallisella kuin EU-tasolla monia eri sektoreiden, politiikkalohkojen tai maantieteellisten alueiden vääntöä kohdennuksista ja rahoista. Toivottavasti näistä selvitään kunnialla ja ilman suurempia traumoja ja kaunoja. Ratkaisevaa on, että neuvotteluissa muistetaan koko Euroopan yhteinen etu – mutta ensin on löydettävä yhteisymmärrys siitä, mitä tämä yhteinen etu todella tarkoittaa. Tällä hetkellä se ei ole vielä ihan selvää. Tärkeää on kuunnella kaikkia, ymmärtää kokonaiskuva, priorisoida ja uskaltaa tehdä lopulta päätöksiä. Voimia kaikille valmistelussa oleville tahoille! Pakko on uskoa ja toivoa, että hyvä tästä syntyy!
